Se on paha tapa. Tapa, jonka ei pitäisi sijoittua siihen paikkaan, missä sitä harjoitan.
Tarkoitan tällä "pahalla tavalla" piirtämistä - ei vain kotona, vaan myös koulussa. Käytävillä ja tunneilla.

Tavasta pitäisi päästä eroon, mutta se on tietty vaikeaa. Inspistä tulee aina väärässä paikassa. Kyllä niitä kotonakin tulee, mutta mutta. Koulussa niitä taitaa tulla enemmän.


Tämä päivä oli jostain syystä erityisen antoisa - MYÖS piirtämisen kannalta.
Olin saanut jo pari päivää sitten sarjakuvastani mammuttimaisen ENSIMMÄISEN sivun tehdyksi - alkua olen näes jo jonkin aikaan pyöritellyt pääkoppani pohjamudissa, tehnyt monta luonnosta, miten se menisi käyntiin.
Ja vihdoin olin saanut kunnollisen aloituskohdan.
Ja tänään olin luonnostelemassa toista ja kolmatta sivua. Hauskinta koko jutussa oli, että tussatessani näin näppärästi etukäteen suuren "ääniefektin" - jossa sattui lukemaan perin älykkäästi keksitty "TITTIDII-!" (*naurua*) - pari vähän ikävämpää tyyppiä oli tulossa kyseistä papreia kohti - ollessani toisessa päässä samaa käytävää.
Kamala kiljahdus - ja ryntäys paperin luokse. Onneksi paikalla ei ollut montaa ihmistä.

(Varjelen luomuksiani = töherryksiäni parhaani mukaan, koska... no, en häpeä, mutta minusta on inhottavaa jos joku näkee keskeneräisen työn esillä.)