tiistai, 18. maaliskuu 2008

Ollakko vai eikö olla normaali? Kas siinä vasta pulla.

Perustele sana "normaali". Onko normaalia käyttää vaatteita, joilla ei erotu kovinkaan helposti joukosta? Onko sekin normaalia, että arvostat paljon yksityisyyttä? Ja se, että jonakin päivänä tuntuu siltä, että olisi jostain syystä aikuistunut tas rahtusen?

Tämä kaikki on minusta normaalia. Mutta onko sekin normaalia, että ihminen, joka ainakin uskoi olevansa hetero, yhtäkkiä, äkkiäarvaamatta, pyytämättä, kuuleekin kiusallisen kysymyksen, jossa... noh, tiedätte kyllä mitä.
Kysymyksen, jossa kyseenalaistetaan ihmisen se puoli.

Siskoni sanoi niin. Luokkakaverini sanoi niin. Kaiken kaikkiaan hermostuttaa, jos olenkin oikeasti sellainen.
Vaikka eihän siinä ole mitään ihmeellistä. Olen mitä olen, kuten me kaikki. Sitä paitsi tunnen jo hieman aikuistuneeni, kuten jo alussa mainitsin... vaikka tässä iässä ei kyllä paljoakaan mitään "aikuisuuden merkkejä" havaita.

Anyway, pyhitän tämän päivän kavereiden kanssa juttelemiselle, omana itsenäni olemiselle ja herkkupatongin mutustamiselle. Että nams mums. :>

torstai, 13. maaliskuu 2008

Sarjissivuja ja kauhunkiljahduksia.

Se on paha tapa. Tapa, jonka ei pitäisi sijoittua siihen paikkaan, missä sitä harjoitan.
Tarkoitan tällä "pahalla tavalla" piirtämistä - ei vain kotona, vaan myös koulussa. Käytävillä ja tunneilla.

Tavasta pitäisi päästä eroon, mutta se on tietty vaikeaa. Inspistä tulee aina väärässä paikassa. Kyllä niitä kotonakin tulee, mutta mutta. Koulussa niitä taitaa tulla enemmän.


Tämä päivä oli jostain syystä erityisen antoisa - MYÖS piirtämisen kannalta.
Olin saanut jo pari päivää sitten sarjakuvastani mammuttimaisen ENSIMMÄISEN sivun tehdyksi - alkua olen näes jo jonkin aikaan pyöritellyt pääkoppani pohjamudissa, tehnyt monta luonnosta, miten se menisi käyntiin.
Ja vihdoin olin saanut kunnollisen aloituskohdan.
Ja tänään olin luonnostelemassa toista ja kolmatta sivua. Hauskinta koko jutussa oli, että tussatessani näin näppärästi etukäteen suuren "ääniefektin" - jossa sattui lukemaan perin älykkäästi keksitty "TITTIDII-!" (*naurua*) - pari vähän ikävämpää tyyppiä oli tulossa kyseistä papreia kohti - ollessani toisessa päässä samaa käytävää.
Kamala kiljahdus - ja ryntäys paperin luokse. Onneksi paikalla ei ollut montaa ihmistä.

(Varjelen luomuksiani = töherryksiäni parhaani mukaan, koska... no, en häpeä, mutta minusta on inhottavaa jos joku näkee keskeneräisen työn esillä.)